Kävin noutamassa Kaivokukasta toisen puolitoistametrisen Liuska-aralian joka oli jäljellä. Aina kun ottaa pattiin niin käyn ostamassa viherkasvin ja viskipullon. Täällä on tällähetkellä paljon kasvillisuutta ja tyhjiä pulloja. Puhelin Aralialle lohduttavasti kun avasin sen tuosta muovipussista. Lupasin ettei sen tulevaisuus ole yhtä rankkaa kuin seisominen Kaivopihan vilskeessä orpona näytillä ulkosalla ja kokemus tulla retuutetuksi muovipussissa ympäri Helsinkiä. Lupasin antaa paljon vettä ja isomman ruukun. Ja sanoin että mulla on sille yllätyskin - täällä on sille lajitoveri! En kylläkään minä (hmm..) vaan ikkunalaudalla oleva toinen Aralia. Laitoin sen ihan viereen että ne voivat vaihtaa keskenään Aralioiden elämään kuuluvia salaisuuksia. Toivon myös että tämä uusi Aralia opettaisi entiselle vähän ryhtiä ja selkärankaa. Vanhempi kasvaa innoissaan mutta vinoon niin että tuo pääoksa tulee väistämättä katkeamaan. Vika on tietty minun sillä se oli ostaessani rumassa muoviruukussa ja laitoin ruukun kauniimman ruukun sisälle mutta ruukku jäi vähän vinoon. Kasvi kompensoi omaa vinoa asemaansa alkamalla kasvaa vinoon eli niin että se näytti kasvavan aivan suorassa ulkopuolelta katsoen mutta oikeasti kasvoi vinoon. Sitten vaihdoin mullat ja istutin sen uuteen ruukkuun aivan suorassa asennossa. Se ei enää saanut asentoaan korjattua uudestaan vaan nyt se kasvaa vinoon. Toisaalta ymmärrän sitä aika hyvin. Samaa sattuu paremmissakin piireissä...